CUBA JA KALLISTA MAISSIA...

Tämä on hyvin pitkä ja liian tarkka kuvaus kaikesta vähän aikaa sitten läpikäymästämme. Halusin tämän kuitenkin kirjoittaa itselleni ylös 'muistoksi' koko hulabaloosta ja jotka eivät jaksa lukea niin pakko ei ole! :wink: 

Tapahtumasta tehtiin tämän 'päiväkirjani' ja haastattelun pohjalta juttu Sveitsinpaimenkoirat r.y.:n Sennen-lehden joulunumeroon 2008, jossa oli muitakin 'selviytymistarinoita'. Kiitos Natalia Brotherukselle jutunteosta ja muustakin. Rapsut Juustolle ja toivottavasti nähdään taas pian =)

 

SUOLITUKOS  TARINAMME

21.9.08 SU

Olimme koko päivän menossa ja koirat aika pitkälti kotona keskenään. Päivän aikana kotona piipahdettuamme oli Cuba tehnyt pienet oksennukset ja teki siinä kotona ollessamme toiset. En pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä asiana. Oksennukset kun olivat melko pienet ja ruohopuglun tyyliset. Siis oletin että ensimmäisetkin oksennukset olivat Cuban kun toisen oksennuksen aikaan olin itse paikalla. Illalla annoin Cuballe normaalin ruuan.

SU-MA yönä klo03

Heräsin salamana, kun kuulin että lattialle hulahti useampi litra nestettä ja vauhdilla. Kurkistin Visan yli toiselle puolelle sängyn viereen ja Cuba seisoo luimussa vieressä. Lattia lainehtii hirveän hajuista nestettä. Muutamia sekunteja vain tuijotan hiljaa silmät pyöreänä ja pohdin Visalle ääneen että "jaa-a kummastakohan päästä tuo on tullut?" Kyllä se yläpäästä oli tullut Cuban suupielistä päätellen ja ei muuta kun hopheijjaa ylös ja tovi meni sitä määrää siivotessa. Kun sain lattian siivottua (luojan kiitos muovilattiamatto!) piti Cuban maha ihme lotinamurinaa ja totesin että tätä tulee vielä lisää nyt tai kohta! Se että kummasta päästä niin enpä haluaisi tietää. Mitäs koiralle tehdään ja mihin se laitetaan? Päädyimme siihen että laitamme Cuban pihalle katoksen alle ja pistin pojalle vielä säälistä loimen päälle vaikka eihän sillä nyt kylmä siellä vielä tule. Ennen ulosviemistä ehti Cuba tehdä viel toiset pienemmät oksennukset sisälle. Nätisti poju oli hiljaa ulkona klo03.30- 06.30 jolloin menin sitä katsomaan ja otin takaisin sisään. Pihalla olikin sitten minua vastassa raasupetteri vieressään ainakin 2 isot ripulinestevellit (aivan nestettä) ja ehkä yhdet yläpäästä tulleet mene ja tiedä. Olipa hyvä että oli ulkona, sillä tuosta sain ne aika kivasti puutarhaletkulla siivottua. Tosin osa oli mennyt sellaiselle 'muovikarvaiselle' kynnysmatolle, jota sain päivällä hetkisen vedellä paineruiskuttaa.

22.9.08 MA

Visa käytti koirat aamulenkillä ja Cuba teki kuulemma kakat.

Päivän mittaan koira alkoi olla hieman normaalia väsyneemmän oloinen ja tuumasin että raasulla on mennyt jostain maha sekaisin ja päivittelin yhä edellisyön hulabaloota.

Loppupäivästä Cuba lopetti syömisen, mikä on sille hyvin tavatonta ja vesikään ei oikein tuntunut maistuvan mutta joi kuitenkin hieman.

Yritin antaa juuston sisällä Attapekt -tabletteja, kun ajattelin että auttaisivat jos kyse on ripulista. Cuba ei suostunut niitä ottamaan ja työnsin pillerit kurkkuun. Pari sekuntia sen jälkeen se oksensi ne ja nestettä ulos. Myös juomansa vedet Cuba alkoi oksentaa ulos etenkin jos joi vähänkin enemmän kuin muutaman lipasun tai jos liikkui (vaikka vain käveli hieman) juomisen perään.

Alan olla huolissaan.

MA-TI yö

Laitoimme Cuban nukkumaan isoon eteishuoneeseen jossa on muovimatto ja jossa se ei voi oksennuksilla tai ripuleilla sotkea juuri muuta kuin lattiaa.

Laitoin Cuballe yöksi eteiseen vesikipon, jossa oli hieman alle 1l vettä ja siihen sekoitettuna Nutrisal Plussaa.

Oli juonut kaiken yöllä eikä ollut oksentanut tai ripuloinut.

Olisiko pojulla jo parempi olo!?

23.9.08 TI

Ei tehnyt aamukakkoja vaikka yritti useampaan otteeseen, mutta eipä tuo ole mitään syönytkään sitten sunnuntai-illan.

Joi aamulla hieman, mutta oksensi nesteet ulos.

Koira alkaa olla väsynyt ja olen jo erittäin huolestunut etenkin kun nestekään ei pysy sisällä ja koira ei innostu mistään vaikka on normaalisti todellinen ilovirtapiikki vaikka palaisin vain postilaatikolta. Nyt Cuba ei enää edes nouse ylös kun Visa tulee töistä! Makaa vain ja silmät liikkuvat kohti isäntää ja häntä hieman paukkaa, siinä kaikki. Käyn vähän väliä katsomassa Cubaa ja ronkin sen suuta että alkaako sen ikenet tai kieli pian sinertää ja mietin toinen toistaan kamalampia vaihtoehtoja! Vahvin epäilykseni on joskus viime viikolla koirille antamani kypsennetyt siansorkat. Voisiko sillä olla liian iso luupala mahassa tai suolessa jumissa? Pitäisiköhän koittaa parafiiniöljyä? Tulen hulluksi! Nyt tuo koira lääkäriin! Jotain on pahasti pielessä!

Sain päivän ainoan vapaan ajan Korson Eläinlääkäriin Kirsuun klo13.45 ja joudun pyytämään äitini hätiin, jotta saan Jullelle hoitajan ja itselleni auton jolla voin Cuban lääkäriin viedä sillä Visa on töissä. Äitini pääsee onneksi hätiin ja minulla alkaa olla aina vain suurempi huoli Cuban selkeästi alati huonontuvasta tilasta. Alkaa jo itkettää! Päästyämme lekuriin selviää etteivät he voi auttaa, sillä röntgenlaite on epäkunnossa eivätkä he saa kuvattua näin ison koiran mahaa ja suolistoa tällä hetkellä. Saamari! Lääkäri otti selvää lähialueen eläinlääkäriasemien päivän tilanteesta ja ohjasi meidät jatkamaan suoraan Keravalle kolme viikkoa sitten avattuihin uusiin hienoihin tiloihin Eläinlääkäriasema Kauriiseen. Sinne siis!

Pääsemme Kauriiseen ja valitettavasti jouduimme odottamaan vuoroamme noin 1,5h paikalle meitä ennen tulleen akuuttitapauksen vuoksi. Odotus tuntui uskomattoman pitkältä! Punnitsin Cuban: 44,1kg! Jessus.. niin vähän!!!??? :shock:

klo15.20 maissa pääsimme lääkärille, joka kuunteli kertomukseni ja tutki Cuban.

Totesi sen olevan pahasti kuivunut ja todella kipeä.

Lääkäri tunsi Cuban suolessa jotain "ei sinne kuuluvaa" palpoimalla sen mahaa käsin. Minäkin yritin tunnustella, mutta enpä tiedä että mitä siellä missäkin kuuluu tuntua ja mitä ei.

 

Kuten arvasinkin, klo15.30 Cuba kiikutettiin maha-suoli röntgeniin, jonne itse en raskauden takia tietenkään päässyt. Varmasti on odotushuoneen lattiassa urat! Cubaa ei rauhoitettu eikä mitään, mutta sehän muutenkin vain röhnötti.

Pyysin nähdä kuvat ja myös antaa ne minulle CD:llä. Suoli oli aivan kaasuuntunut ja turvonnut, mutta mitään erityistä vierasesinettä tms. siellä ei näkynyt. Siansorkkaluun nyt kai pitäisi kuvissa näkyä? Cuban maha oli jo niin kipeä, ettei se antanut vetää takajalkojaan kunnolla taakse kuvattaessa. Kysyin olisiko parafiiniöljyä kannattanut koittaa vai oliko hyvä että tulin. Lääkäri sanoi, ettei se enää auttaisi ja että onneksi tulimme. Suoleen voi kuulemma jo parissa päivässä tulla kuoliota! Nyt ei auta muu kuin avata ja katsoa mitä sieltä jostain löytyy ja toivoa ettei suolesta jouduta pätkää välistä poistamaan vaan avaaminen ja sulkeminen riittää. Lääkäri tiedustelee onko meillä vakuutusta Cuballe. Eipä ole. Hinta-arvio noin 700-850 (kokonaiskustannus oli loppujen lopuksi kaikkineen 1000-1200e). Ihan sama!

Ennen kuin leikkausta kuitenkaan voitiin edes harkita, piti Cubaa nesteyttää aika paljon sekä otettiin verikokeet, joista tutkittiin muun muassa tulehdusarvoja.

Klo 16 Ei muuta kuin oikean etutassun parturointia, tippa suoneen ja ensimmäiset 500ml hulahti alle 5min! Kysyn lääkäriltä kuinka kauan saan täällä olla. Jonkin aikaa vielä jos haluan. No haluan!

Klo 16.20 Toinen 500ml nesteytystä hulahti myös alle 5min ja samalla parturoitiin koko Cuban maha ja munakarvat leikkausta varten. Puhuin samalla Visan kanssa puhelimessa ja kerroin että Cuba leikataan. Visakin taitaa olla järkyttynyt: "Ai mitä!? Ai siis nyt heti vai?" Itkettää.. ei ole aikaa itkeä

Lääkäri tulee kertomaan että maksa-arvot ovat koholla, mikä on kuulemma ihan normaalia kun on oksentanut ja ripuloinut paljon. Arvot kontrolloidaan vielä noin 1kk leikkauksen jälkeen että palautuvat normaaleiksi. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Kunhan tuo nyt ei kuole käsiin!

Klo 16.35 Istun edelleen puolikuolleen näköisen Cuban vieressä lääkärihuoneen lattialla karvakasojen keskellä ja tuijotan kolmatta 500ml tippapussia, joka on laitettu valumaan edellisiä hitaammin. Kun puolet pussista on valunut klo16.50, tulee lääkäri huoneeseen ja sanoo että nyt hän vie Cuban ja minun kannattaa lähteä kotiin. En voi enää auttaa ja minunkin pitäisi mennä lepäämään ja yrittää syödä jotain. Tosiaan.. olen syönyt itsekin viimeksi aamulla yhden leivän ja juonut kupin kahvia. Eipä ole maittanut. Lääkäri lupaa soittaa kun voimme tulla Cubaa noutamaan, joskus kahdeksan aikoihin varmaan.

Kotimatkalla autossa vierii ensimmäiset tipat poskelle. Huomaan olevani itsekin aivan loppu.

Puhelinsoiton odotus kotona tuntuu kestävän iäisyyden.

Klo19.30 maissa eläinlääkäri soittaa ja keskeytän pikapikaa menossa olevan toisen puheluni! Leikkaus on mennyt hyvin. Suolta ei ollut kuoliossa ja Cuba pikkuhiljaa heräilee. Ohutsuolen alkuosan loppupäästä oli löytynyt maissintähkän palanen. Saamme lähteä tulemaan.

Klo20 Olemme Visan ja 1v9kk Julle poikamme kanssa vastaanottoaulassa ja juttelemme vastaanoton naisen kanssa, joka myös oli Cubaa hoitamassa jo päivällä. Hän antaa meille kirjalliset ohjeet sekä kahden viikon erityisruuat ja kiikuttaa purkitetun maissintähkäpalasen meille kotiin viemisiksi. Koitamme selvittää mikä apteekki on auki tähän aikaan että saamme Cuban reseptin noudettua jo heti kotimatkalla. Antibioottia ja kipulääkettä on kyllä jo annettu piikkinä lääkärissäkin, mutta illalla pitää jo antaa ensimmäiset kipulääkkeet lisää. "No sieltä se känniläinen tulee", hihkaisee Visa ja käännyn tuijottamaan luoksemme voimakkaassa kylkimyötäisessä hoipertelevaa ja häntää heiluttavaa Cubaa. Menen 'pikkuista' vastaan polvilleni ja halin toipilasta minkä uskallan. No nythän se itku sitten vasta alkoikin ja varmaan kaikki vastaanotossa katsovat että selviänkö minä!? Visa toteaa että kaikki on nyt hyvin. Siksi kai juuri tämä kaikki päivän stressaaminen purkaantuukin. Visa toteaa että hän kehystää sen maailman kalleimmaksi tulleen maissin! No.. ehkä nyt saa jo hieman vitsiäkin vääntää, kun kaikki kerran näyttäisi päättyneen hyvin.

 

Klo 20.40 Poikkeamme Tikkurilan apteekissa. Lysähdän tuoliin istumaan ja ojennan reseptin apteekkarille: "Tällaista pitäisi saada!" Alan ihmetellä että mitä nyt, kun nainen tuijottaa vuoroin minua vuoroin reseptiä kerta toisensa jälkeen ja toteaa sitten tomerana ja hidastetusti katsoen suoraan silmiini: "Tämä on sitten TODELLA VAHVA kipulääke!" Ai jahas nyt alan ymmärtää! Sehän varmaan luulee minua joksikin narkkariksi. Varmaan näytänkin siltä: Haisen pahalle, lekurin lattialla päivän koiran vieressä pyörineelle, silmät punaisena itkusta, naama umpiväsynyt ja ryytynyt ehkä hieman kalpeakin kun en ole kunnolla syönyt. Alkaa jo naurattaa. "Joo.. niin sen varmaan pitääkin olla, kun on isolle koiralle jolta on juuri koko maha leikattu auki suolitukoksen takia." Apteekkarin otsakurtut alkavat suoristua eikä tuijotus ole enää niin tiukka. Hän ottaa osaa ja toivoo että koirani paranee pian. Saan lääkkeen, mutta lääkäri toteaa silti napakasti että resepti kylläkin jää apteekkiin.

Mietin että mitähän lääkettä tämä oikein onkaan. Kerron autossa huvittuneena Visalle että apteekin täti taisi luulla että vetäisen itse Cuban napit naamaani, johon Visa sanoo että "no siltä sä kyllä näytätkin!" Tutkin pussukan sisältöä: Tramal 50mg Opioidi 20kpl. Jaa jaa! :mrgreen:

Klo23 Taistelemme Visan kanssa ensimmäiset 2kpl kipulääkettä Cuban kurkkuun. Ei ollut aivan helppo nakki..

Klo23.40 Vein Cuban pihalle ihan muutamien askeleiden päähän ja toivoin että se pissaisi. Lääkäri varoitti että hyvin todennäköisesti pidätysongelmia voi olla ja vahinkoja sattuu alkuun. Voih! Cuba kuitenkin teki reippaasti pitkät pissat ulos.

Ennen nukkumaanmenoa huomasin Cubaa rapsutellessani sen toisessa etukyynäressä makuuhaavan tyylisen iholerpakkeen. Pitänee kysäistä tuosta sitten verikoekontrollissa lääkäriltä josko sille on jotain tarvis tehdä.

Yöllä Cuba oli juonut noin 4dl vettä jonka sille illalla annoin ihan pikku nestemäärillä pitää kuulemma aloittaa- ja mikä parasta ei ollut tehnyt mitään tarpeitaan eteiseen jossa vietti yönsä.

 

24.9.08 KE

Aamulla Cuba oli vielä väsy ja puoliapaattinen mutta kuitenkin jo hieman parempi.

Klo8 meni aamupisulle pihan nurkalle. Aika säälittävää köpöttelyä poju kävelee ja ei saakaan tietysti juuri mitään nyt alkuun ulkoilla.

Klo8-9 välillä joi noin 0,75l  

Klo10 Jälleen tabletti taistelua à ei suostu syömään, vaikka eka ruoka olisi tarkoitus antaa jo aamulla. Ruokinta jaetaan nyt 5 osaan/päivä noin viikon ajan.

Klo16.40Joi, 2 ulkopisut, haisteli jopa puskia ja KOITTI nostaa koipea, heilutti häntää ja halusi tulla keittiöön ja olkkariin tutkimaan menoa. EI piru vie vaan syö!

Klo19 Halusi olkkariin ja yritti hullu hypätä sohvalle ja sänkyyn! Sain estettyä onneksi. Eihän tuo kudosliimamaha nyt minnekään saa hyppiä!

Klo21.30 Kipulääketaistelun aika. Ei yhä edelleenkään syö (tänään piti olla jo ensimmäisen leikkauksen jälkeiset 5 pikkuateriaa!) eikä hirveästi juo. Hengitys etenkin nenän kautta kuulostaa jotenkin raskaalta. Huolestun taas. Eikö kaikki olekaan kunnossa?

Klo23.20 Ulkopissat. Cuba ei syö, ei juo ja nenähengitys kuulostaa yhä erikoiselta. Mitenköhän tässä nukutaan? Alan etsiä netistä kertomuksia ja kokemuksia vastaavista leikkauksista ja turhaudun kun mitään en löydä! Miksi tuo ei syö!? :cry: Löydän viimein yhden tarinan jossa koira alkoi myös syödä vasta pari päivää leikkauksesta. Oloni helpottuu hieman. (http://www.sathy.fi/images/SU0305.pdf sivu12)

 

25.9.08 TO

Yöllä näin painajaisia ettei Cuba toivu ja onneksi herään kamalasta unestani suonenvetoon.

Klo8.15 Visa kertoi että Cuba ei ollut tehnyt mitään sisään vaan kävi aamupisut ulkona, tuli sisään ja SÖI RUUAT kupista ja joi päälle! IHANAA!!! bounce

Makasi ja heilutteli minulle häntäänsä kun menin katsomaan ja jopa innostui vähän murisemaan Garylle joka tuli viereen katsomaan. Hengityskin kuulostaa paremmalta. Olisiko ollut ihan kivusta johtuvaa?

Klo10.05 CUBA KERJÄÄ!! Otti Tramal-pillerit juustoon rullattuna. Ihana juttu ettei tarvitse taistella!

Annoin noin 1dl Royalin Convalescence purkkiruokaa ja söi kaiken ja olisi halunnut lisää. Päälle joi paljon. Taas minulta tuli rääky. Ehkei se kuolekaan! Intopinkeenä lupasin Cuballe että saat aina kerjätä ja kuolata ja vouhkata!

Klo12.10 Lisää purkkiruokaa 1dl verran

Klo12.20 Cuba kyttää ulko-ovea ja päästää kuvottavat pierut. Parasta viedä heppu ulos! Teki 1 isot pisut ja merkkasi 2 kertaa. Nosti joka kerta koipeakin! Sitten perään teki ekat ripulikakat. Eipä siinä verta onneksi tainnut juuri olla mutta haisi ku synti. Onpa sitten sekin pää avattu! Selkeästi on jo reippaampi ja kuopaisipa pari kertaa ripulinsa peräänkin! Kotiin päästyä joi reippaasti ja työnsi kevythäkkinsä eteisen oven edestä pois ja änkesi keittiöön. HIH!

Klo14.30 1dl Convalescenceä

Klo15 Parit ulkopisut

Klo18 Kolmet pissat ja ensimmäiset kiinteät kakat sudituksineen. Intestinal purkkiruokaa

Klo22.30 Lääkkeet juustorullassa, purkkiruokaa, iltapissat. Cuba on jo pirteä!

 

26.9. PE

Klo8 Normaali aamutoimet, jonka jälkeen Cuba ryömi keittiön tuolien ali makkariin!

Klo9.40 Lääkkeet, ruokaa ja päätin että ehkä toipuminen on jo niin hyvällä mallilla, etten enää hysteerisesti kirjaa kaikkea ylös. Cuba nimittäin koitti alkaa leikkimään Garyn kanssa: Otti leikkiinkutsuasennon ja hyökki pari kertaa Garyn rintakarvoille. Piti mennä jo himmailemaan ettei satu mitään, kun toipilas vielä on. Jos lähdemme kotoa jonnekin, pitää koirat jättää varmuuden vuoksi erilleen, etteivät ala riehumaan.

HUH HUH!

Emme yhä edelleenkään voi ymmärtää mistä Cuba oli tuon maissin saanut. Eräästä monista koirakirjoistani (Koiran Sairaudet) luin että vierasesine saattaa voida olla mahassa jopa kuukausia..    

30.9.08 TI

Tasan viikko tapahtuneesta (leikkauksesta) ja nyt on jo helppo hengittää. Cuballa on yhä tötterö päässä ja poju haisee suhteellisen kuvottavalle. Ruokinta jaetaan päivän mittaan yhä 3-5 osaan ja ruokana eläinlääkäristä saamamme erityisruuat (Yht. Royal Canin 3prk Convalescence säilyke, 3prk Intestinal säilyke sekä 2kg pussi Intestinal kuivaruokaa http://www.royalcanin.fi/images/esitteet/VET_esitteet/kissa_koira_toipuminen.pdf) vielä toisen viikon ajalle.

Viimeiset kipulääkkeet taisin antaa eilen aamulla. Haava näyttäisi olevan ok. Aamulla soitin leikanneelle lääkärille ja sain luvan pestä Cuban, kunhan kuivaan haavan huolella puhtaalla pyyhkeellä ja hiustenkuivaajalla, sillä on vaarana että haava tulehtuu. Hyi apua.. ne kaikki oksennus-, kuola- ja ripulijäännökset jaloista, rinnasta, mahasta

Reilun kolmen viikon kuluttua on aika varattuna samaiselle lääkärille, joka ottaa Cubasta maksa-arvojen kontrolliverikokeet ja samalla sanoi katsovansa Cuban vasemman etujalan kyynärestä havaitsemaani makuuhaavaa tms. Kai tässä ollaan voiton puolella jo ja vielä kun saadaan tuo paha haju Cubasta pois

Eipä tämä tapahtuma aivan lähitulevaisuudessa mielestä haihdu, vaikkakin peruin juuri torstaisen lupaukseni Cuballe että hän saa tästä lähin aina kerjätä, kuolata ja vouhkata niin paljon kuin sielu sietää Laughing :banned:

 

Täällä olimme http://www.kauris.info/

 

Etenkin lääkärillemme, kirurgi Katja Liljalle sydämelliset kiitokset sekä Viivi Haloselle kaikesta avusta ja tuesta!

Heitä tulen muistamaan jollain mukavalla (vein pikku lahjan henkilökunnalle henksuhuoneeseen laitettavaksi ja nautittavaksi ja kiitoskortti) kun verikoekontrolliin menemme! He tekivät 'vain työtään' mutta meille se oli jotain korvaamatonta ja ainutlaatuista!