KOIRAMME / OUR DOGS

Tämänhetkisistä koiristamme Cairnterrieri 'Zorrosta' (synt.3/2014) ja berninpaimenkoira 'Teddystä' (synt.5/2015) voit lukea tarkemmin heidän omilta sivuiltaan. 

Myös vanhempieni ja siskoni cairnuroksella 'Nassella' on lyhyehkö oma sivu.

 

EDESMENNEET RAKKAAT:

  

       

Black Indira´s Rafter "Gary"

2.5.2003-14.11.2013 (10y6m)

"Gary" on Marita ja Sari Helassalon kasvattama ja on syntynyt Riitialassa 2.5.2003.

Sire: FIN MVA Black Indira´s Karlozz, Dam: Black Indira´s Iina-Lillan.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN32583/03&R=45 

 

__________________________

 

 

FI CH Bollinger du Hameau des Baronnies "Cuba"

"Cuba" on Joëlle Bardetin kasvattama ja kotoisin Paudysta Ranskasta.

Cuba oli yhteisomistuksessa Tuuli Rikaman (Kennel Funatic) kanssa.

Cuba on syntynyt 12.4.2006.

AOD 29.8.2014 (8y4m)

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN17586%2F07&R=45 

Sire: LUX CH Donald van´t Stokerybos, Dam: Funatic Vintage -Tuulin kasvatti.

 

 

Jannas first BMD Briitun Gabriel "Nalle" 

s.17.5.1991-1999

(Sire: FIN MVA Anssilan Don-Juan - Dam: FIN MVA Lecibsin Heleonora)

Miss you teddy...

Nalle oli ensimmäinen koirani ja tietyllä tavalla tulee aina olemaan ihan erityisellä paikalla minun sydämessäni. Nalle oli puhtaasti kotikoira, emmekä koskaan käyttäneet Nallea missään kisoissa. Perustottikset osattiin ja vähän muutakin mukavaa ja kyllä Nallella ulkonäköäkin oli. Kaikkein ihaninta oli, kun auto startattiin ja parin tunnin ajomatkan jälkeen takaluukku aukesi ja pääsi kirmaamaan mikkelin mökille. Kuka koira siitä nyt ei nauttisi!

Kun äitini odotti pikkusiskoani, niin hänelle puhkesi paha astma. Itku silmässä äiti ja isä sitten eräänä päivänä pyysivät minut keittiöön juttelemaan. He kertoivat että äidin astma on mennyt niin pahaksi, että Nalle on pakko antaa pois. Se oli arkipäivä vuonna -95 ja olin tuolloin 14-vuotias. Muistan tuon hetken yhä edelleen kristallinkirkkaasti. Silloin ajattelin etten koskaan voisi hommata koiraa, sillä kukaan ei voisi olla Nallen veroinen ja vertaisin aina toista koiraani Nalleen. Ja Nallea ei voi korvata! Vuosien myötä kuitenkin tiesin varmasti, että kun muuttaisin pois kotoa, niin etsisin varmasti itselleni oman koiran. Ja rotua ei tarvinnut kahdesti miettiä -BERNINPAIMENKOIRA! Aika siis parantaa haavat. Nallea en ole unohtanut, enkä koskaan tule unohtamaankaan. Yhä vieläkin kyynelet tulevat silmiin kun tuota ensimmäistä rakasta karvapalloani muistelen -tässä kirjoittaessakin, niin että näppis ui itkussa! Sen olen sittemmin oppinut, että jokainen koira on oma persoonansa ja yhtä rakkaita ovat kaikki.

Niin... Nalle sai rakastavan ja osaavan kodin äitini ystävältä, jonne sopeutui hienosti ja nautti elämästä rakkaana perheenjäsenenä.