^ Zorro 2015 elokuussa
Vanhempieni Nasse on ensimmäinen meidän perheen pikkukoiratuttavuus ja muutenkin rodussa on paljon uutta. Nassen myötä menetin sydämeni lopullisesti tälle mahtavalle pienelle koiralle, jolla on ison koiran sydän ja rohkea luonne.
Olen kuullut cairnista tuon pelkäämäni 'räkytyksen' puolesta suuntaan ja toiseen mutta Heidillä käydessämme totesin että eivät kaikki pikkukoirat tai cairnit nyt lähinnä, mitään turhan väkyttäjiä ole. Eivät ainakaan Heidin koirat! Ei myöskään Nasse eikä Zorro turhasta louskuta. Onneksi. Sitä toki jo pentuna karsimme ja kielsimme pois.
Meillä ei koskaan ole perheessä ollut trimmattavaa rotua (eikä terrieriä), joten tämä on nyt sitten jotain aivan uutta. Muutenkin perheemme koirat ovat aina olleet isoja kooltaan joten siinäkin mielessä Nasse ja Zorro toivat uutta tuulahdusta. Iso on sydän ja luonne, joten hyvin sopii meidän sirkukseen mukaan =)
Kävin Cairnterrieriyhdistyksen järjestämällä trimmikurssilla ja siitä oli kyllä iso apu. Opetteluahan tämä on ja olen kyllä päättänyt tämän homman ihan itse vielä oppia tekemään. Olkoon sitten yrityksen ja erehdyksen kautta.. huolimatta siitä että Zorroa kehiinkin vien. Silläkin uhalla siis nypitään vaikka tuomarit alkuun meidät sen takia ulos nauraisivatkin. Turkki onneksi aina kasvaa takaisin =)
Cairnterrierikerho järjestää kivasti kaikenlaisia teemajuttuja, joihin ihan mielelläni aina ilmoittaudun mukaan.
2015 osallistuin teemapäivään, jossa Mikael Laine oli kertomassa MH-luonnekuvauksesta ja luonnetesteistä sek niiden eroista ja siitä miksi testata koiransa, mitä tulokset kertovat/miten tulkita tuloksia ja miten kasvattajat voivat hyödyntää testituloksia jalostusvalintoja pohtiessaan. On kyllä pätevän ja mukavan oloinen kaveri tuo Mikael totta tosiaan!
2015 Syksyllä järjestettiin kasvattajapäivä Vantaalla ja niinhän minä sinnekin ilmoittauduin mukaan. Luennoitsijana tuolla mm Juha Kares. Kyllähän minäkin Kennelliiton kasvattajakurssin suoritin, vaikkei oman kennelin perustaminen olekaan mielessä ollut. Mutta ihan vain näin mahdollisten jalostukseen käytettävien urosten omistajana katsoin sen hyväksi käydä. Cuballahan teetettiin 4 pentuetta ja mielestäni on hyvä itsekin olla kartalla asioista eikä katsoa jalostusvalintoja vain vaaleanpunaisten lasien läpi, jolloin se oma koira on aina täydellinen ja sitä kuumeisesti haluaisi jalostuksessa käyttää. Onhan se oma koira -toivottavasti- aina paras koira, mutta jalostusmielessä on syytä malttiin ja harkintaan monelta taholta. Karhutestissä Asko kertoi hyvin poikkeavan jutun, kun hänen koiransa oli kovin kyselty jalostukseen, sillä se oli hyvin melestynyt näyttelyissä. Asko kuitenkaan ei halunnut sitä käyttää, sillä näyttelymenestyksestä huolimatta hän koki ettei sillä olisi annettavaa, sillä yksilö oli niin epätyypillinen luonteeltaan eikä vastannut hänen mielestään lainkaan rotumääritelmää. Hänellä suuremman korren veti terveys ja rotumääritelmän mukainen, alkuperäisempi luonne ja muut käyttöominaisuudet. Nostan hattua! Kun valtaosan kasvattajien sivuilta koirien tietoja katsoo, ei sieltä juuri muuta, kun näyttelytuloksia löydy ja toki ns pakolliset terveystutkimukset jalostuksen kannalta. Olisi ihan toivottavaa omasta mielestäni että tähän kokonaisuuteen liitettäisiin myös esim joko luonnetesti tai MH-luonnekuvaus. Jotkut sanovat että miksi ihmeessä, sillä kyllähän omistaja tietää millainen se koira on. No kyllä ehkä, ehkäpä ei! Ja samahan se sitten olisi myös näyttelyissä.. kyllähän jokainen näkee millainen se koira on..
^ Janna ja Zorro cairnterrierikerhon järjestämällä trimmikurssilla 2014
^ Janna ja Zorro cairnterrierikerhon järjestämällä trimmikurssilla 2014
_____________
Tässä yhdistyksen sivulta kopioitua tietoa rodusta yleisesti. Yhdistyksen linkin http://www.cairnterrierikerho.fi takaa löytyy tarkemmin tietoa rodun luonteesta, terveydestä, trimmaamisesta yms.
Tietoa rodusta
Skotlannin ylämaassa, länsirannikolla ja sen edustalla olevilla Hebridien saarilla, joista suurimpia on Skye, on satojen vuosien ajan käytetty matalajalkaisia metsästyskoiria, terriereitä. Ne metsästivät ajueena kettuja, saukkoja ja mäyriä. Koirat keinottelivat itsensä louhikkoon tai luolaan otuksen taakse ja ajoivat sen esiin metsästäjän ammuttavaksi. Näistä luolakoirista polveutuvat skyen-, skotlannin-, cairn- ja valkoiset länsiylämaanterrierit.
"Lyhytkarvainen, pystykorvainen skyenterrieri" sai vasta 1910 oman rotunimensä cairnterrieri. "CAIRN" on gaelin kieltä ja tarkoittaa kivilouhikkoa. Vuonna 1911 cairn sai omat luokkansa näyttelyihin Brittein saarilla.
Cairnterriereitä kasvatettiin aluksi lähinnä Skotlannissa, mutta pian se sai yhä suuremman suosion myös Englannissa. Rotu on erittäin suosittu paitsi Brittein saarilla myös Pohjoismaissa, Ranskassa, Hollannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.
Suomessa cairnterrieri esiintyi näyttelykehässä ensimmäisen kerran vuonna 1933. Seuraava vuonna aloitti rouva Mannelin (kennel av Scandia) kasvatustyön englannintuontinartullaan. Vasta sodan jälkeen cairnterrierin kasvatus alkoi useamman kasvattajan voimin, koiria tuotiin mm. Ruotsista, Tanskasta ja Ranskastakin.
Eniten cairnterriereitä on sittemmin tuotu Englannista ja Ruotsista, jossa on vahva cairnkanta. 1960-luvulla cairneja rekisteröitiin noin 50 vuosittain, nykyään cairn on noussut suosiossa terrieriryhmän kärkeen. Huippuvuonna 2008 rekisteröitiin 571 cairnia, vuonna 2009 määrä oli 481 ja vuonna 2010 reksiteröintimäärä oli 527.
Rotumääritelmä
FCI:n 24.06.1987 hyväksymän rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL-FKK:n hyväksymä 9.5.1989
Brittiläinen rotu
Yleisvaikutelma
Ketterä, valpas, sievistelemättömältä ja luonnolliselta vaikuttava. Nojaa seistessään eturaajoihinsa. Raajat voimakkaat. Rintakehä syvä. Liikkeet hyvin vapaat. Karvapeite säänkestävä.
Ominaspiirteet
Toimeliaalta, rohkealta ja kestävältä vaikuttava
Luonne
Peloton ja iloinen. Itsevarma, mutta ei riidanhaluinen.
Pää
Pieni, mutta sopusuhtainen runkoon nähden. Runsaskarvainen. Kallo leveä. Otsapenger selvä ja silmien välissä selvästi tunnettava vako. Kuono voimakas. Leuat vahvat, mutta eivät liian pitkät eivätkä raskaat. Kirsu musta.
Silmät
Etäällä toisistaan, keskikokoiset, tumman pähkinänväriset, hieman painuneina kulma- karvojen varjossa.
Korvat
Pienet, teräväkärkiset, iloisesti pystyt; eivät liian lähekkäin eivätkä liian runsaan karvan peittämät.
Purenta
Hampaat suuret. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan hampaiden taka- pintaa. Hampaat suorassa kulmassa luihin nähden.
Kaula
Kauniisti runkoon liittyvä, ei lyhyt.
Eturaajat
Lavat viistot. Raajat keskipituiset, karkeakarvaiset. Luusto vahva, mutta ei liian raskas. Kyynärpäät eivät ulkonevat.
Runko
Selkä suora, keskipituinen. Kylkiluut hyvin kaarevat, rintakehä syvä, lanne vahva ja taipuisa.
Takaraajat
Reidet hyvin vahvat ja lihaksikkaat, polvikulmat hyvät, mutta eivät liialliset. Kinner matala, kinnervarret takaa katsoen yhdensuuntaiset.
Käpälät
Etukäpälät takakäpäliä suuremmat ja voivat kääntyä hieman ulospäin. Päkiät paksut ja vahvat. Litteät, kapeat tai hajavarpaiset käpälät sekä pitkät kynnet virheitä.
Häntä
Lyhyt, kuitenkin sopusuhtainen kokonaisuuteen nähden. Runsaskarvainen, ei kuitenkaan huiskumainen. Iloisesti pystyssä. Ei liian korkealle tai matalalle kiinnittynyt. Hännänkärki ei saa kääntyä selkää kohden.
Liikkeet
Askel vapaa ja sulava. Eturaajat ojentuvat pitkälle eteen. Takaraajoissa voimakas työntö. Kintereet eivät liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan.
Karvapeite
Hyvin tärkeä. Säänkestävä, kaksikerroksinen. Peitinkarva runsas ja karkea, ei jäykkä, vähäinen laineikkuus sallitaan. Aluskarva lyhyt, pehmeä ja tiivis. Avoin turkki virheellinen.
Väri
Kerman- tai vehnänvärinen, punainen, harmaan eri sävyt, melkein musta. Juovikkuus kaikissa edellä mainituissa väreissä hyväksytään. Tumma väri korvissa ja kuonossa hyvin tyypillistä.
Täysin musta, valkoinen tai musta ruskein merkein ovat virheellisiä värejä.
Koko
Säkäkorkeus noin 28-31 cm, mutta suhteessa painoon. Ihannepaino 6-7,5 kg.
