HD-B/B ED-0/1, synt.2.5.2003-
(Sire:FIN MVA Black Indira´s Karlozz, Dam:Black Indiras Iina-Lillan)
Gary on Visan ja minun ensimmäinen lapsi -hyvin karvainen sellainen! Garya odotettiin ja etsittiin kauan ja onneksi maltti palkittiin. Suuren suuret kiitokset kasvattajamammoille Marita & Sari Helassalolle meidän mielestämme täydellisestä unelmakoirasta ja perheenjäsenestä! Gary on persoonallaan ja luonteellaan ihastuttanut lukemattoman monia läheisiämme, sukulaisiamme, naapureitamme ja myös lenkkipoluilla vastaantulleita ventovieraita ja poistanut useilta koirakammoisilta tutuiltamme myös heidän pelkojaan. Perheemme lasten ja muiden lasten suhteen Gary on mitä lämminsydämisin ja myös kissat ja siskoni kani ovat kavereita. Toistaalta myös kovuutta Garylta löytyy kun sitä tarvitaan ja omaa pihaa kyllä puolustetaan niin että pariin kertaan pihallemme karannut naapurin iso rotikkauros on saanut luvan nöyrtyä sveitsiläisen nallukan suuttuessa. Garyn kaltaista ei ole toista!
Gary on mitä lämminsydämisin ja kiltein koira mitä olla saattaa ja olemme kaikin puolin päässeet "Kärsän" kanssa helpolla. Koko elinaikanaan Gary ei rikkonut/tuhonnut kotonamme mitään, eikä ole sairastellut käytännössä ollenkaan (pariin kertaan olemme syksyn ensimmäisten myräköiden aikaan hakeneet silmätippoja silmien rähmimiseen). Kylään on helppo mennä, kun poika osaa käyttäytyä ihmisiksi ja sopeutuu nopeasti uusiin paikkoihin.
Aluksi, kun Garyn hommasimme, ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia lähteä mukaan näyttely yms harrastustoimintaan, mutta kas kummaa, kentille olemme kuitenkin eksyneet kerta toisensa jälkeen hyvin vaihtelevalla menestyksellä.
Näyttelyiden lisäksi Garyn kanssa on harrastettu tokoa ja agilityn peruskurssinkin kävimme. Intoa riitti koirallakin, kunhan piti huolen etteivät lihapullanpalat tai nakit lopu kesken =) Syksyllä 2006 veimme Garyn luonnetestiin (Tulokset & tarkempi tarina Tarinoita- sivulla).
Gary teki myös lähdöstään minulle niin helppoa kun se nyt vain on. Reilussa viikossa huomasin että Garyn kunto romahti ja se sokeutui ja kuuroutui ja hajuaistikin lähes kokonaan lähti. Koira selvästi ahdistui ja ei halunnut uloskaan enää lähteä ja omalla pihallakin rauhassa pissillä käydessämme nojautui reiteeni. Ei siinä ollut miettimistä, vaikka päätös toki sattui niin paljon kuin vain koirastaan joskus luopunut tietää sen sattuvan. Gary eli kuitenkin kunniakkaat ja terveet 10vuotta 6kuukautta ja eli onnellisen koiran elämän täysivaltaisena perheemme jäsenenä. Ikävä on valtava!
Yllä: Gary ja pikkusiskoni kääpiöluppa 'Väpä' eli Väinö mökillä nauttimassa vapaudesta.
Alla: Gary omalla pihalla nauttimassa jättilumipallolyhdyn valosta ja runsaslumisesta talvesta
^ Gary at his last day with us. Miss you so so much!
Katso alla olevasta linkistä Garyn tiedot KoiraNet Jalostustietojärjestelmässä
Yhä muistan upean Jamin tulevan meidät vastaanottamaan, kun ensimmäisen kerran Visan kanssa menimme Riitialaan katsomaan Saria, Maritaa ja Garyn sisarusparvea. Minä olin koiriin ja berneihin jo tottunut, mutta Visalla silmät levähtivät pihaan päästyämme ja Jamin automme edessä haukkuessaan että "ONKO NE NOIN ISOJA!!??? Uskaltaako tästä autosta mennä ulos????" HEH =) Autosta ulos astuessamme luoksemme kirmasi Jami häntä vispaten ja sydämeni pakahtui... ja onneksi Visankaan sydän ei pysähtynyt... =)
PEDIGREE:
